lauantai 11. kesäkuuta 2016

Työpaikka

Hei !
Ajattelin tulla kertomaan työpaikasta hieman enemmän, koska se oli reissun päätarkoitus. Muutimme siis ensimmäisen viikon jälkeen hotellilta aivan työpaikkamme vieressä sijaitsevaan taloon, jossa asuimme sitten yli 20:nen ranskalaisen kanssa.
Työpaikkamme nimi oli siis Haus Maurinus, jossa asui kehitysvammaisia ihmisiä. Pääasiassa heillä oli Downin syndroomaa. Tehtävämme oli siellä avustaa heitä arjessa ja siinä pärjäämisessä, sekä kuntoutuksessa. Tilanteesta hankalan teki se, että asukkaat eivät puhuneet juurikaan englantia, enkä minä saksaa. Myös kuntoutuksen kannalta oli hankalaa toteuttaa työtä, koska asukkaat olivat todella hyväkuntoisia ja toimivat lähes itsenäisesti, eli eivät tarvinneet ohjausta tai apua juuri missään. Muuten tykkäsin paikasta todella paljon, työntekijät olivat suurimmaksi osaksi todella mukavia ja avuliaita. Asukkaat olivat todella ihania. Pääsimme työpaikamme kanssa myös Phantasialandiin, joka on todella suuri huvipuisto Kölnissä. Phantasialandissa oli monia eri kaupunkeja rakennettu ja niissä olivat laitteet. Vietimme asukkaiden ja muutaman työntekijän kanssa siellö todella mukavan päivän. Kävimme paljon myös kaupassa hoitamassa työpaikan ruokaostoksia, siinä taas huomasi eron suomen hintoihin kun oli isot kärrylliset ruokaa ja rahaa ei mennyt juuri ollenkaan. Viimeisenä työpäivänämme istuimme ulkona syöden jäätelöä ja hedelmiä yhdessä asukkaiden, työntekijöiden ja pomon kanssa. Saimme läksiäislahjatkin, aivan ihanan kortin jossa oli asukkaiden kuvat, huivit ja käsikorut. Teimme myös asukkaille suomalaista ruokaa makaronilaatikkoa ja he tykkäsivät siitä todella paljon, lähes kaikki ottivat lisää! Hieman ehkä oli haikea fiilis kun piti lähteä töistä, vaikka samalla olikin onnellinen kun pääsisi suomeen jossa kaikki ymmärtävät mitä tarkoitat niin helposti.
Kansainvälinen vaihto oli yksi elämäni suurimpia kokemuksia, vaikka en kuntoutusta oppinutkaan halutulla tavalla, mutta sen sijaan opin paljon saksan kulttuurista, omillaan pärjäämistä, toisella kielellä pärjäämistä ja ennen kaikkea arvostamaan omaa kotimaataan ja kotiaan Suomea entistä enemmän, vaikka reissu olikin opettava ja mahtava kokemus oli se myös yksi rankimpia kokemuksia. Kuukausi vieraassa maassa on sellainen asia, jota kannattaa kokeilla jos vaan on halua ja mahdollisuus. Päivääkään en kadu. Enempää asiasta mulla ei oikein ole kirjotettavaa, mutta toivottavasti tästä edes jollekkin on jotain hyötyä jos kansainväliseenvaihtoon on menossa tai ehkä pieni kipinä tulee lähtä.
Mutta kiitos kun jaksoit lukea, tässä oli aika lyhyesti ja pelkistetysti mun reissusta ne pääkohdat !
P.S Kuvia en saa edelleen ladattua, mutta hoidan asian heti kun on mahdollista. :)

Köln

Hei, kuukausi on mennyt siitä kun palasimme takaisin Suomeen. En Saksassa kyennytkään kirjottamaan blogia huonon nettiyhteyden takia, joten kirjoittelen näin jälkikäteen sitten muutamasta tärkeästä asiasta. Vierailimme Saksan reissun aikana kaksi kertaa kölnissä. Köln on lyhyen matkan päässä Leverkusenista, joten hyppäsimme junan kyytiin ja menimme sinne shoppailemaan ja katselemaan nähtävyyksiä. Ehkä suurin nähtävyys Kölnissä on heti rautatien vieressä oleva suuri tuomionkirkko, jota kävimme katsomassa sisältäpäinkin. Kölnissä oli myös todella hyvä shoppailua varten oleva katu, missä oli monia eri liikkeitä. Meillä menikin yleensä monta tuntia kierrellen näissä eri liikkeissä. En oikein muuta osaa Kölnistä kertoa, kirkkoakin on tosi vaikea kuvailla, melkeinpä se olisi koettava itse. Mutta palaillaan !

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Saksaan saapuminen ja tutustuminen

Lähdimme 17.04 yöllä neljän aikoihin ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, koska lentomme Dusseldorfiin lähti jo 7.40.
Lentomme oli ajoissa ja sujui mukavasti, olimme jopa kymmenen minuuttia etuajassa Dusseldorfissa. Tapasimme lentokentällä Evelynin (opettajan Leverkusenissa) ja hänen miehensä.
Menimme hiihtohissin tapaisella laitteella mikä kulki ilmassa rautatieasemalle ja sieltä vaihdoimme Leverkuseniin menevään junaan.
Ihmiset täälläpäin ovat todella kohteliaita, meitä autettiin kantamaan laukkuja ja osa jopa tarjoutui vahtimaan niitä kun menisimme istumaan.
 Meille sanottiin, että voimme luottaa etteivät laukut häviä, mikä suomessa olisi todennäköistä. Saavuimme Leverkuseniin 10 aikoihin aamulla ja lähdimme etsimään hotelliamme.
Kävimme myös vähän kiertelemässä, mutta mikään paikka ei ollut oikein auki.
Hotelille päästyämme Evelynin ja hänen miehensä täytyi lähteä, mutta sovimme menevämme yhdessä töihin, jotta löytäisimme sinne.
 Iltapäivästä joskus kolmen aikoihin pari opiskelijaa nimeltään Deborah ja Lucy tulivat pitämään meille pienen kaupunkiesittelyn Leverkusenista.
 Kävimme katsomassa missä olisi lähin ruokakauppa (mikä on muutes todella halpa !) ja sitten kävimme pyörimässä keskustassa.
Näiden jälkeen menimme sellaiseen niin sanottuun rantabaariin, eli tänne oli tehty sellainen paikka missä oli hiekkaa ja palmuja, ja sieltä sai ostettua virvokkeita.
 Joimme siinä yhdet juomat ja aurinko paistoi todella mukavasti, kunnes tuuli yllätti, joten siirryimme viereiseen ravintolaan syömään.
 Tilasin pastaa mausteisella tomaattikastikkeella ja se oli todella hyvää, en vain millään jaksanut syödä kaikkea.
 Tämän jälkeen kello alkoikin olemaan jo seitsemän ja siirryimme takaisin hotellille, ja kävimme nukkumaan yhdeksän aikoihin, koska oli ollut niin rankka päivä ja aikainen herätys.
Seuraavana päivänä lähdimme yhden aikoihin Evelynin kanssa etsimään bussipysäkkiä, josta meidän pitää mennä työpaikalle.
Bussilla sinne menee täältä Leverkusenin keskustasta noin puoli tuntia.
Työpaikan ensivaikutelma oli upea, rakennus oli punaisen värinen ja siinä oli suuri piha täynnä kukkia.
Sisällä oli paljon kuvia asukkaista, sekä heidän tekemiään maalauksia.
Työntekijät ottivat meidät hyvin vastaan, olivat iloisia ja juttelivat, vaikkakaan eivät juurikaan puhuneet englantia.
Asukkaat olivat mukavia ja osa puhui meille saksaa, osa taas yritti keksiä muita kommunikaatiomenetelmiä.
Teimme asukkaiden kanssa yhdessä ruokaa, sekä söimme heidän seurassaan tätä ruokaa.
Haus Marinuksessa (työpaikkamme) tämä on tyypillinen tapa syödä asukkaiden kanssa heidän tekemäänsä ruokaa, mutta se tuntui hieman oudolta, koska Suomessa ei niin tehdä.
Muutamat päivät ovat menneet todella nopeasti ja olemme nyt ehtineet käydä Könissäkin, mutta siitä kirjoitan sitten erillisen postauksen.
Kuvat tulevat myöhemmin, koska puhelimella niitä ei saa lisättyä, lisään kun pääsen koneelle!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Matkavalmisteluja

Hei olen Jenna, olen 18-vuotias ja olen lähdössä kansainväliseen vaihtoon Saksan Leverkuseniin 18.4-13.5.2016 väliselle ajalle.
Matkan järjestelyt ovat sujuneet tähän asti ihan hyvin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (jouduin soittamaan lentoyhtiöön, kun ostamani lentoliput eivät olletkaan tulleet minulle).
Olen menossa yhdessä kahden luokkalaiseni kanssa, joten ei tarvitse jännittää niin paljon kuin mitä yksin mentäessä tarvitsisi.
Majapaikatkin ovat kunnossa, asumme ensimmäisen viikon hotellilla ja loput kolme viikkoa aivan työpaikan vieressä, joka on nimeltään Haus Marinus.
Olen siis lähihoitaja-opiskelija ja teen kuntoutumisen tukemisen työssäoppimista Saksassa.
Myös lennot ovat varattu, jännittää vaan hirveästi se lentäminen kun en ole koskaan ennen ollut
lentokoneessa, mutta onneksi se on lyhyt lento.
Odotan reissua ja työssäoppimista todella paljon, koska on kiva päästä näkemään Saksaa ja tutustumaan maan kulttuuriin, mutta toisaalta ikävä tulee kaikkia läheisiä vaikka olemmekin siellä vain reilut 26 päivää.
Tässä oli ensimmäinen postaus ja lisää tulee sitten reissulta, palaillaan silloin !